Kuvitteellinen tarina historiallisten faktojen pohjalta

​

Sibeliusten vierailun aikaan Monolaa isännöi Olli Vartiainen (1853–1927), jolle tila oli siirtynyt Petter-isän kuoltua vuonna 1886. Petter Vartiainen oli hankkinut Monolan tilan ja muuttanut Pielisjärvelle Kuopion seudulta vuonna 1870. Olli Vartiainen oli mennyt naimisiin Anna Maria Toivasen (1868–1937) kanssa juhannuksena 1888.

​

Sibelius-kesänä 1892 Ollilla ja Annalla oli kaksi lasta. Pihamaalla juoksenteli heinäkuussa kaksi vuotta täyttänyt Juho Petteri. Maaliskuussa syntynyt vauva oli nimetty vuoden ikäisenä kuolleen isoveljensä Ollin mukaan.

​

Piikoina talossa häärivät 25-vuotias Anna Kaisa Pehkonen ja 20-vuotias Elli Saarelainen. Miesten töistä huolehtivat rengit, 42-vuotias Mikko Mustonen sekä häntä nuoremmat Antti Eskelinen ja Pekka Toivanen, joka asui omassa mökissään vaimonsa Stiina Härkösen kanssa.

​

Torppari Olli Kaverisen ja hänen vaimonsa Brita Määtän lapsista 13-vuotias Juho ja 15-vuotias Maria olivat tulleet tekemään talolle päivätöitä nuorimman, 11-vuotiaan Ollin, jäätyä auttelemaan vanhempia torpan askareissa. Vanhin poika, 19-vuotias Pekka, oli siirtynyt jo töihin muualle. Antti Kortelainen, joka hoiti torppaansa vaimonsa Helena Väyrysen kanssa, oli tekemässä talolla taksvärkkiään.

​

Monolan mäkitupalaisia omine mökkeineen olivat Sibeliusten käynnin aikoihin pariskunnat Antti Kärkkäinen ja Margareta Honkanen, Antti Kuosmanen ja Greta Tampio, Antti Piiroinen ja Anna Tolvanen sekä Antti Juhana Mustonen ja Maria Turunen. Heidät nähtiin päivätöissä Monolassa kiireisimpinä työaikoina.

​

Loisina talossa asuivat, muuta väkeä töissä autellen, jo iäkkäämmät, 52-vuotias Brita Korhonen, 65-vuotias Mikko Tolvanen sekä Jaakko Toivanen, joka jo kesällä mietti syksyistä lähtöään Venäjälle. Monolan talo antoi suojan myös renki Antti Eskelisen leskelle Brita Poikoselle. Loiset Heikki Väyrynen ja vaimo Kaisa Nevalainen oli alkuaan merkitty yhteisasujiksi Heikin siskon Helenan emännöimään torppaan. Myöhemmin he saivat asuttavakseen oman mökin.

​

Monolan näyttävän talon pihapiirissä oli komea vuonna 1870 valmistunut kivinavetta. Karja kuljeskeli laitumella pihapiirin tuntumassa tai Monolanniemen heinikkorannoilla. Kauimmaksi laiduntamaan vaelsivat hevoset, joista Monolan talo oli kuuluisa. Petter Vartiainen oli aikanaan tuonut mukanaan Savosta hyvän hevoskannan.

​

Pielisjärveläisen maatilan pihapiirin täytti arkinen hyörinä, kun soutajat outoine lasteineen saapuivat talon rantaan, keskelle täyteläisen vehreää, juhannuksen loistoon puhkeamassa ollutta keskikesän luontoa. Vieraat otettiin ystävällisesti vastaan. Vauras talo tarjosi auliisti nuorelle parille majapaikan ja majoituksen yhdessä talon aitoista.

​

Sukulaisille Tottisalmelle olisi nyt vihdoinkin ilmoittauduttava, kun ei ollut ehtinyt matkan varrella kirjoittaa. Kauppareissulle kirkolle lähdössä ollut Olli-isäntä itse otti Ainon kirjeen vietäväkseen postinhoitaja Edla Hannikaiselle.

​

Monola sijaitsi hyvien vesiyhteyksien päässä kirkonkylästä, joten se houkutteli 1800-luvun alkupuolella asukkaikseen talollisten lisäksi myös pitäjän maallista ja hengellistä virkakuntaa. Monolan tila oli vuodesta 1800 lähtien nimismies Sven Samuel Mustelinin ja sen jälkeen vuoteen 1840 saakka kirkkoherra Jakob Abraham Strömmerin ja hänen leskensä omistuksessa. Nimismies Mustelinin leski osti vuonna 1817 koko Monolan tilan kruunulta perintömaaksi, mikä vauhditti tilan kehittämistä. Monolan nimeksi oli kirkkoherra

​

Strömmerin aikana vakiintunut Strömsnäs. Olli Vartiainen palautti isännäksi tultuaan uudelleen käyttöön suomenkielisen Monola-nimen.

​

​

Tekti: Elli Oinonen-Edén

​

Lähteet:

​

Arkistolähteet:

Pielisjärven kirkonarkisto, sukututkija Marja Tolonen

Strömmerin sukuarkisto

​

Sähköpostikirjeenvaihto ja haastattelut:

Strömmerin suvun edustajat Anna Heikinheimo ja Anja Sakko, 2017.

​

Sanoma- ja aikakauslehdet:

Hevoslehti 1.10.1927. Saatavana: https://digi.kansalliskirjasto.fi/

Karjalan Maa 6.8.1927

 

Painettu kirjallisuus:

Aino Sibeliuksen kirjeitä Järnefelt-suvun jäsenille. Toinen painos. Toimittanut SuviSirkku Talas. SKS:n toimituksia 756. Gummerus, Jyväskylä 2000.

Kiiskinen, Osmo – Sallinen, Harri: Pielisjärven historia 1865–1920. Pielisjärven historia IV. Pieksämäki 1991.

Kilpeläinen, A. S. – Hintikka, A. L. – Saloheimo, Veijo: Pielisjärven historia I. Kuopio 1954.

Oinonen-Edén, Elli: Pielisjärven ja Juuan historia 1811–1864. Pielisjärven historia III. Pieksämäki 1991.